Desucon Frostbite 2013

 Pitihän tämä jossain välissä tehdä, halusin tai en. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä vlog, mutta koska yskin parhaillaan keuhkojani pois paikoiltaan niin luulen että kirjoitan suosiolla.

Desucon Frostbite... Annan pistet 9/10! Muuten en osa kuvailla miten hauskaa ja mukavaa oli, puvuistakin olin niin tyytyväinen, ottaen huomioon sairastelut ja koulukiiireet. Onnistuin saamaan ne valmiiksi niin että en pyytele anteeksi olemassa oloani. Tampere kupliissa Merida ilmestyy viimeistellyssä versiossa kisassa.

 

Eipä edes ollut edes kylmä tässä puvussa, jopa tuuhea peruukki piti niskaa lämpimänä.

Niin lämpimänä että jopa uskoin osaavani laulaa kuin oikea Disney prinsessa, ei onnistunut!

 Tämä Lumikki, puurrr....unohdin kertoa sinulle kuinka upea olit että kalpenin ihan rinnallasi. Kaunis!

 Tämä Sandy! Tämä hiton hieno Sandy! Kerron pienen seikan, tämä oli minulle ennestään tuttu ihminen, enkä edes tajunnut kuka puvun alla oli! Hän oli niin IC joten ei puhunut mitään, myähemmin tajusin kuka hän oli. Toisin..hänkään ei tajunnut minun olevan Merida. Ps: Ptch kysyi minulta kuvanoton jälkeen "oletko nyt ROUVA Sandy?" 

Oli mukavaa katsella kuinka ystävää haastateltiin Conitelkkariin, hänen omia hiuksiaan erehdyttiin peruukiksi, joten se pitäisi olla hiton hyvä kohteliaisuus, eikö vain?

Viikonlopun sniiikkauskuva....Olen pahoillani, mutta en voinut vastustaa. Ehehehe..

 Ja sitten lähti peruukki lomalle hetkeksi... Tämä tunne.. Kaikki tuntee sen jossain välissä kun riisuu peruukin ja pääset rapsuttamaan parkaa hiusrajaasi. "aaaaaarghhhhhh"

Niin pitkä kuin lauantai oli, niin upea se oli.

Sunnuntaina cossasin Porco Rossosta Fiota hänen pilottihaalarissa. Ja tämä puku..oli yllättävän kylmä..

 Menimme yhdessä vaiheessa kuvaamaan ulos, enkä todellakaan uskonut että viipyisimme niin kauan, en ole varma missä vaiheessa edes tajusin että olemme yhä ulkona, siinä vaiheessa että käteni alkoi punertaa vai tunto alkoi kadota sormien päistä? Oh well.. oli silti sen arvoista.

 Pakkoa avautua tässä vaiheessa, että tein tämän haalarin vuorokaudessa ennen lähtöä, jep..tein sen taas. Mutta, se ei ollut yhtään sen vaikeampi! Nyt kun tein tarkalleen mitä kuuluu tehdä seuraavaksi, ja kauluksen ompelu oli helppoa kiitos koulun ohjeiden. Hattu taas oli vaikeampi..jouduin tekemään sen enlä koskaan ollut ommellut hattuja, materiaalin toisin kyllä löysin laukusta. Siis..en sisältä, itse laukku oli materiaali. Ompelin hattuni laukusta.

Nämä pojat lähi uuteen kotiin Vaasaan saakka!

Sunnuntaina oli aika vilkasta, harmillisesti tunteja oli niin vähän käsillä sille päivälle että tuntui sen olleen todella nopeasti. Ja en todellakaan muistanut kuinka haikea olo coneista voi tullakkaan.. Koska viimeisen tunnin aikana tunsin vain itkun kurkussa, viime hetkillä se sitten kamppaili tiensä ulos. Empähän ole itkenyt conipaikalla sitten vielä tarpeeksi näköjään, mutta tämä oli eka kerta kun itkin kun tajusin kuinka ihania ihmiset ovat ja kuinka hauskaa oli olla. Ikävä on ja kova! Tahtoisin kirjoittaa vielä niin paljon tästä viikonlopusta, mutta toisaalta en tiedä mitä tarkalleen kertoisin. Ja tiedän että kirjoittaminen ei ole vahvuuteni..joten..pidemmittä puheitta..

Kiitokset kaikille upeille ihmisille upeasta viikonlopusta, en voi sanoin kuvailla miten paljon arvostan teitä kaikkia! Kiitokset myös kaikille jotka tulivat juttelemaan vaikka ennestään ei ollut tuttu, olen itse niin ihmisfoobikko että en olisi uskaltanut tehdä aloitetta muutenkan. Anteeksi siis myös siitä kun olen hieman sosiaali akward, lupaan olla rennompi ensi kerralla.

Kiitokseksi kuinka upeita te kaikki olette, jätän tämän videon viimeistelemään sanani.

Ja hittoa minä välitän kuinka rumalle näytän, jos tämä naama saa edes muutamat tutu kasvot nauramaan..se on tärkeintä minulle.

Xoxo Ane-ue